Gnää, kun ei pimeessä nää

On marraskuu, harmaus ja pimeys peittää aherruksemme melkein unenkaltaiseen usvaan. Joku energiapiikki kuitenkin iski ja ollaan oltu Nassen kanssa olevinaan ahkeria viime viikonloppuna.
Perjantaina töitten perästä rallytoko harjoitukset Virkkalassa hallilla. Lauantaina tehtiin 20 km lenkki, samalla treenattiin tottista ja rallytoko liikkeitä. Sunnuntaina 10 km lenkki + toko liikkeitä ja jälki siihen päälle. Jälki oli lyhyt 300m 4:llä esineellä, harjulla keskellä ulkoilureittejä. Jäljestäessämme lähistöllä kulki kolme koirakkoa, pienellä patistelulla Nasse selvitti jäljen täysin. Tokaisin autolle päästyämme Nasselle ihan tosissani, että "sähän oot oikea jälkikoira", ja makkaraa perään.

Mennään jo, tuumii Nasse

Perjantai-iltaisin on ollut terapeuttista käydä Virkkalan hallilla treeneissä. Ritva ja Velmu treenaavat kuudesta seitsemään ja sillä välin käydään Nassen kanssa lenkillä Virkkalassa, joku kolme varttia niin ehditään nähdä Ritun ja Velmun treenejä.

Meidän jatkoryhmässä oli nyt kuusi koirakkoa tekemässä rataa, välillä neljäkin koirakkoa yhtä aikaa radalla. Rallytokon liikevalikoima on aikaisempiin treenimuotoihin nähden runsas. Kaikkinensa taitaa olla 90 eri liikettä, joista ohjaaja tekee radan, jossa vaikkapa 20 erilaista liikettä. On seuraamista, puolenvaihtoja, sivuttain siirtymisiä, peruuttamista, pyörähdyksiä, luoksetuloa, estettä, putkea yms.

Harjoittelumme on tuottanut harjaantumista, liikkeitten hahmottamisessa sekä liikeintensiteetissä. Nasse on ihan liekeissä, se ei tahdo pysyä nahoissaan radalle odottaessamme. Tarjoaa maahanmenoa ja istumista, tapittaa silmiin on "että mennään jo". Taukoa tulee välillä, kun odottelen, että saadaan vapaata rataa tarpeeksi eteemme, päästään uruttamaan sen minkä meistä lähtee, ilman että ollaan heti hönkimässä kenenkään niskaan. Radalla Nasse ei nää eikä kuule muita koiria. Kerran treenikaverin koira pääsi Nasseen kiinni. Ohjaaja sai rekun riivittyä nopsasti irti, kun minä pitelin Nassea. Nasse oli vaan että radalle radalle, ei juuri bordercollieta huomannut, uskomatonta. Bortsun omistajalle valkeni ehkä onneksi vasta jälkeenpäin, minkä kimppuun siltä rekku lipsahti, silloin vielä piti Nasse kultsuna.

Syksyn keskellä siis treenailua vaihteeksi, pari viikkoa meni, ettei viikolla ehtinyt tai jaksanut yhtään töitten päälle. Syystyöt pihalla on nyt about tehty, ehtii harrastamaankin. Jos lunta ei vielä tule, niin taidetaan jälkeäkin vielä treenata. Lämpötila ulkona ei taitaisi Nasselle juuri parempi olla, ihan täynnä virtaa on tuo Nasse-setämme. Jukka