maanantai 14. tammikuuta 2013

Takkutukkaiset treffit Janakkalassa

Sanna oli saanut koko Takkutukkaisen V-jengin kasaan. Meille oli varattu JANKK:n hallista puolet muutamaksi tunniksi. Tarkoituksena oli käydä läpi hieman tottista, hakua ja agilityä.  Aloitimme ryhmässä paikallamakuulla ja luoksepäästävyydellä. Kaikki pennut osoittautuivat vähän liiankin luoksepäästäviksi eli käytännössä hyppäsivät tuomarin syliin. Mutta helpompi näin päin on korjata, kuin yrittää rohkaista ujoja pentuja. Sitten teimme yksitellen henkilöryhmää ja jotain pientä tottis/tokoliikettä. Meillä meni Velmun kanssa niin hyvin kuin vain voi. Saimme hyviä vinkkejä siihen, miten opettaa koiralle helposti kaukokäskyliikkeitä.

Ohjaajalla yrmeä ilme














Hakua harrastaneet näyttivät ulkosalla rullailmaisua ja maalimiehen löytämistä. Me jätettiin tämä väliin Velmun kanssa, koska oli niin kylmä. Kaikki hakuharrastajat olivat pohtineet, että opettavat ilmaisut rullalla. Jännä nähdä, kuinka asia etenee ja muuttuuko kenelläkään mieli. Taidanpahan ihan huvikseni opettaa Velmulle haukkuilmaisun, niin saadaan vertailupohjaa. En usko, että me koskaan ehditään hakua opetella kisoihin asti, joten asialla ei ole niin väliä.

Lopuksi sitten päästiin itse asiaan eli agilityyn. Oona oli tuonut pienen radanpätkän, jota saimme kokeilla. En osannut Velmun kanssa keskittyä ihan täysillä, koska minua hiukan pelotti, että se lähtee käsistä toiselle puolelle hallia. Mutta hyvin meillä meni tämäkin. Selvästi huomasin, että irtoamista ei olla harjoiteltu läheskään tarpeeksi. Heti, kun tehtävä vaikeutui, Velmu paukkasi hihaan kiinni ja alkoi räksyttää.

Oona ja Ora olivat harjoitelleet vain siivekkeiden kanssa eivätkä he olleet ottaneet hyppyjä vielä ollenkaan. Mutta he olivat tehneet todella paljon takaakiertoja ja irtoamista. Sen lisäksi Ora oli kehittynyt takaosan hallinnassa aivan ällistyttävän taitavaksi. Sen näki hyvin kaikessa sen liikkumisessa. Oona oli tehnyt todella paljon peruuttamista ja koira sivulla takaosan kääntämistä. Ihan hyviä vinkkejä meidänkin harjoittelua ajatellen.

Seuraavat tärskyt suunnitellaan maaliskuun lopulle ja silloin tapaamme todennäköisesti Turussa raunioradalla, Ainon ja Vinkan kotimaisemissa. Kiva nähdä, miltä sisarukset sitten näyttävät. Ritva

tiistai 1. tammikuuta 2013

Mitä jäikään tiimalasin pohjalle vuodelta 2012

Alkuvuosi 2012 oli läheisen menettämisen vuoksi raskas mutta synkkä, kohti valoa alettiin kulkea joskus maalis-huhtikuussa. Nassen kanssa ammuskeltiin ja tehtiin tottista, laukauksiin siedättelyä jälkikisat mielessä. Jälkiä ruvettiin treenaamaan heti lumien huvettua huhtikuussa, kisat olivat Inkoossa heti toukokuun alussa. Olin varovaisen toiveikas, "kyllä täältä vielä tullaan asenteella", ihan turhaan. Kisassa jäljeltä puuttui tarkkuus ja laukauksiin tekemämme siedätys ei riittänyt. Keskeytin kisan meidän osalta, se oli vuoden viisaimpia tekojani. Pistin tauon treeneihin. Päätin, että pidetään kunnon kesäloma ja katotaan, jos tulee jotakin uutta mieleen.

Velmu oli jo tällöin asettunut taloksi värittämään elämäämme tuoden aivan uusia sointuja muassaan. Velmu, tuo valkoinen Ferrarimme, yliäänineen vallan verraton kapine, kerta kaikkiaan.

Velmun siniset ajatukset














Vuoden iloasioita oli myös Nassen tuleminen isäksi Uskihoffsin C-pentueelle, kasvattaja Haapamäen Seija halusi käyttää Nassea ja lopputulema oli emän Uskihoff's Ayan kanssa kahdeksan pentua. Sielua repi kyllä, kun ei voitu ottaa pentueesta omaa pikku perillistä sulostuttamaan edelleen elämäämme. Mutta ei mahu, ei pysty, ei kykene, ei taivu, pakko olla töissä eikä ihan vähä, niin ei se vaan käynyt. Valinta olisi ollut selvä peli, silloinen Retu, luovutuksessa Curt. Kaikista isoin, luupäisin ötökkä pentueesta sese olisi ollut se, niinpä tietystikki. Tulee olemaan kyllä hurmaavan hauskaa jos päästään katsomaan Nassen pentuja esim. pentutapaamiseen ja miten pentuvaikutelma on muuttunut vai onko.

Ja uutta tuli mieleen heinäkuussa, inspiraatio iski, ohjauduin rallytokossa pienryhmään ja yksityisopetukseen Inkooseen. Nyt ollaan taas ryhmässä treenaamassa muiden koirien ja ihmisten kanssa. Treenaaminen on ollut peräti hauskaa, todella mukavaa vaihteeksi. Ampumistakin on taas harjoitettu elokuusta saakka, säännöllisesti 2-3 krt vko, eilinen uusi vuosi paukkuineen ei aiheuttanut komplikaatioita.

Vuodenvaihteessa lenkillä














Ritva ja Velmu














Lisää hauskaa treenaamista on ollut agilityssä, ollaan Nassen kanssa pienryhmässä, jota Ritu ohjaa. Agilityssä vauhdikkuus on todella hauska asia ja itse pääsee posottamaan koulutetulla koiralla. Ritulla on nyt kädet täynnä Velmun kanssa ja hyvältä näyttää. Siis kohti kevättä ja valoa mennään avoimin mielin. Jukka.

Meillä odotettiin joulua ihan kympillä. Velmu koki ensimmäisen joulunsa ja Juttu pääsi näyttämään mallia, miten hommat hoidetaan. Juttu jonotti kaikkien pakettien aukaisua aivan intona. Me ollaan Jutun kanssa täysin joulufaneja. Velmu keksi pian, että jos se ei saa haluamaansa huomiota minulta, riittää kun menee rymistelemään joulukuuseen ja ottaa sieltä palloja hajotettavaksi, kyllähän alkaa palvelu taas pelata! Ritva

Maailman suurikorvaisin hovawart Juttu aukoo pakettia














Velmulla kesti hetken ennenkuin se hokasi ruveta repimään














Joulutontut äiti, Jukka ja anoppi kera porojen