Mätsärissä, rakennushaussa ja aksaamassa

Vietimme jälleen koiramaisen viikonlopun. Lauantaina kävimme tutun porukan kanssa hakuilemassa Konalassa jättivarastohallissa.

Maisa ja Alpo

Jediä leikitetään

Kaikki koirat tiesivät jo mitä odottaa ja puhkuivat intoa. On todella liikuttavaa nähdä, miten innoissaan Juttu on kaikesta toiminnasta. Se loikkaa autosta suoraan varaston ovelle eikä muista edes käydä nuuskuttelukierroksella, ellei sitä erikseen käske. Maalimiehiä se etsii takakoivet betonia rapsien ja ilmaisu on tarmokasta ja kantavaa haukkua. Maalimiehiä vaivasi tällä kertaa ylenmääräinen säälintunne vanhaa koiraa kohtaan, mutta me ei siitä Jutun kanssa välitetty. Hau  -sanon minä ja HAU - sanoo Juttu.

Lopettakaa höpinät ja laskekaa minut töihin, tuumii Juttu

Nassella ei ollut mitään sen ihmeempää tällä kertaa. Sillä on ehkä hieman häiritseväksi muuttunut tuttavallisuus kaikkia maalimiehiä kohtaan. Se tahtoo vain tulla liian lähelle ja vaatia palkkaa tunkemalla päänsä maalimiehen naamaan ja läpsimällä tassulla. Koira kyllä nauttii, mutta nauttiiko muut? Tähän ongelmaan täytyy kysyä viisaammilta apuja. Vaikka Jukka kuinka komensi Nassea, niin se vaan louskutti ja siirtyi aina lähemmäksi, vaikka sen olisi pitänyt ennemminkin peruuttaa.

Lähtöä

Kaisa on löydetty

Velmu keskittyi taas oikein hienosti. Sillä on hoffeista poiketen suoraviivaisempi tyyli työskennellä. Se irtoaa todella kauaksi. Se ei myöskään tule ihan pian kysymään apua, jos maalimiestä ei ala löytyä. Uutena asiana meillä oli umpipiilo eli viltin alla lymyilevä maalimies. Se aiheutti pientä ihmetystä, mutta koiran ilo oli rajaton, kun viltin alta köytyi tuttu tyyppi. Onhan Velmun kanssa ilo harrastaa mitä vaan, kun se on niin hieno pieni pörriäinen.

Kevätpörriäinen lähdössä lentoon

Sunnuntaina lähdimme katsomaan inkoolaisen koirakerhon järjestämää tapahtumaa. Jukka osallistui Nassen kanssa epäviralliseen tokokokeeseen. Siinä sai suorittaa kolme vapaavalintaista liikettä + paikallamakuun. Ja hinta oli vain 3€! Liikkurilta sai palautetta suorituksesta. Ja palaute oli meidän isännille pelkästään positiivista, koska kaikki meni niin törkeän hyvin. Nasse on saanut varmuutta suorituksiin rallitokon harjoittelun myötä. Se seurasi häntä kohti taivasta ja teki jäävät liikkeet ja noudon mallikelpoisesti. Paikallaolo oli lievästi haasteellinen, koska mätsärin odotusalue oli tokokehän vieressä.

Tällä välin me oltiin Velmun kanssa mätsärissä. No se ei mennyt ihan kuin Strömsöössä. Ilmottautumislappu tuli täytettyä ihan päin honkia, kenttä oli savinen eli koira oli savinen, yhtään en ymmärtänyt millon kehässä pitää olla ja milloin ei, en myöskään tiennyt miten esittää koiraa koska yksittäisesittelyä ei ollut samalla lailla kuin näyttelyssä. Mutta kaikesta huolimatta Velmu juoksi hienosti, no joo vähän pomppi ja vähän murahteli. Se myös seisoi paikallaan, vaikka 10 sentin päässä hännästä oli suursnautseriuros. Parikilpailussa olimme bernhardilaisen parina, joten tuomarin täytyi olla puusilmä, kun ei laittanut meitä punaisiin! Ei tullut meille sijoitusta, mutta arvokasta näyttelykokemusta kuitenkin. Ja hauskaahan oli, jos ei muuta.

Ja numero 302, takkutukkainen Velmu

Aksahommissa ollaan Velmun kanssa jälleen edistytty hyvin ja suunnitelman mukaan. Saimme olla talvella koekoirakkona koulutusohjaajakurssilaiselle. Ja nyt alkaa seuraava lägiläinen koulutusohjaajakurssin ja me päästään jälleen mukaan. Olimme testaamassa Velmulle uutta hallia Juvanmalmilla ja siellä ei ollut mitään ongelmaa. Haasteena meillä on tällä hetkellä se, että aina kun mun ohjaus tyssää, Velmu hyppää mun selkään. Nyt sitten tehdään enemmän lyhyitä settejä ja pyritään palkkaamaan enemmän eteenpäin. Keinua olisi tarkotus ruveta harjoittelemaan myös ja kohtahan tuo maa on sula, joten saan pihalle kepit pystyyn nurtsille ja eikun niiden kimppuun.

Niin ja onhan Velmu saanut olla pari kertaa Veeran, Sepen ja Leo-pojan luona hoidossa. Ensin Velmu oli ihmeissään, että tännekös kissahuusholliin minut jätettiin, mutta on nyt sopeutunut hienosti uuteen hoitopaikkaan ja minä olen supermielissäni, kun on joku paikka, jonne koiran voi hyvillä mielin antaa vähäksi aikaa. Eli kiitos ja kumarrus Nummelan porukalle :) Ritva