Sunnuntaiaamuna lähdettiin Nassen kanssa suksimaan Lohjanjärvelle Liessaaren ympäri. Keli oli taivaallisen kaunis, kello kävi yhdeksää, pakkasta pari astetta ja aurinko kimmelsi lumelta häikäisevää kirkkautta. Latu oli kuin jäinen ränni, iljannekupurajäätä ja seassa karhentumaa ja kokkareita. Suksi luisti ja tökkäsi, lipesi ja liukui. Nasse veti ihan ok. Sitten humps, ukko nurin, eikun ylös ja matkan jatkoon. Nasse seurasi vierellä, yritti kai katseen voimalla pitää ukkoa pystyssä, joka välillä heilui kuin marionetti suksiensa päällä.
Reissun loppupuolella pääsin taas Nassen vetoon ja päästiin ehjinä perille. Olin tyytyväinen, etten menettänyt hermojani ja tehnyt suksista tai jostain muusta pikkeitä. Palkkasin tästä haasteellisuudesta tietoisena Nassea melko usein, saatiin rekulle hyvää pääiäismieltä. Kauempaa katsottuna varmaan kaunis kuva, mies koiransa kanssa jäällä hiihtelemässä satumaisen kauniissa säässä. Mutta jos katsot kuvaa lähempää huomaat ehkä ripauksen tuosta Danten helvetistä :) Jukka
Vahinko, ettei ole tullut otettua kuvaa hiihtokaksikosta. Jäällä on kuitenkin tullut retkeiltyä. On sääli, ettei kesälläkin ole jäätä ;) Siellä on niin mukava juoksuttaa koiria eikä tarvitse välittää metsäneläimistä tms.
Ritva
 |
Pärjääköhän Velmu kohta Nasselle suoralla?
|
 |
| "Sivulle" ai mää vai? Istun tähän Nassen päälle, haittaakse? |
 |
| Pojat osaa olla nätisti rinnakkain |
 |
| Mudin jälki lumessa ei ole painauma, vaan hipaisu |
 |
| Taistelevat metsot pystypainissa |
 |
| Virtaviivainen Velmu |
Upeita kuvia, etenkin tuo "taistelevat metsot" :)
VastaaPoistat. Anna & Retu