Uskihoff's C-pentue

Pääsin eilen katsomaan Nassen ja Ayan pentuja. Ne tulevat kohta kaksi viikkoa ja niillä alkaa pienet, siniset silmät olla raollaan. En ole aiemmin käynyt katsomassa noin pieniä pentuja, koska oikeastaan niistä ei saa selvää vielä luonteen eikä muunkaan puolesta. Nyt minun oli aivan pakko päästä syynäämään näitä pentuja, koska ei näistä vuorotöistä tiedä, jos vaikka en saa tilaisuutta nähdä niitä enää. Onhan tässä tosin vielä yli kuukausi aikaa, joten eiköhän sitä tule ajeltua Askolan suuntaan. Jukka jäi kateellisena kotiin ja painamaan duunia.

Kuvasin Seijalle kaikista pennuista potretit ja hän laittaa ne sitten aikanaan blogiinsa. Tässä kuitenkin hieman esimakua, pentu nro 2, blondineiti.

Pieni tyttöpentu

Ensimmäiseksi syntynyt blondipoika vaikutti paitsi suurimmalta, myös röyhkeimmältä. Se löysi emän parhaan tissin ja jyräsi muut alleen. Yksi merkkaripojista jäi vähän haahuilemaan ja huutamaan. Se kuulemma horii myös yöaikaan ympäri pentulaatikkoa ja sitä joutuu palauttamaan takaisin. Muut eivät jääneet erityisesti mieleen. Kaksi blondeista on kullanruskeita ja kaksi taas hieman harmahtavan (punertavan) ruskeita. Kolmella merkkarilla oli merkkejä jo näkyvissä, mutta yksi oli melkein musta, vain vähän ruskeaa takapuolessa. Aya vaikutti hyvältä emolta ja hyväksyi minut katsomaan lapsosiaan, vaikka ensin katselikin minua tarkasti.

Ei kai tässä voi muuta kuin toivoa kaikille pennuille hyvää kotia. Seijalla on kova työ, koska hän joutuu valitsemaan ne oikeat omistajat. Tätä osaa kasvattajan työstä en kadehdi. Näyttäisi siltä, että yksikään pennuista ei valitettavasti tule tänne meidän suunnalle asumaan. Mutta ehkä me tavataan sitten hoffitapahtumissa tai koulutuskentillä. Yksi asia on kuitenkin varma: nyt me lototaan joka viikko ja jos voitto napsahtaa, niin me otetaan meille yksi Uskihoff's C-pentu ja minä siirryn päätoimiseksi koiranhoitajaksi. Ritva