Rakkahin mölyapina yksi vuotta ja Kamun tapaaminen

Tosiaankin siitä on jo vuosi, kun sain tietää, että mudipennut ovat syntyneet ja että saisin ostaa sieltä yhden itselleni valmistujaislahjaksi. Tästähän sitä lähdettiin Velmun kanssa yhteiselle matkalle.

Lähtö kotiin Lohjalle

Ja vuosi on mennyt nopeasti. Pennusta kasvoi nuori takkutukkainen ja muhkeaääninen mudiriiviö.

Yksivuotiaana

Velmun synttäreitä juhlistettiin talvilomailun merkeissä Eurajoella. Olimme vuokranneet tällä kertaa metsähallitukselta Vuojoen kartanon entisen metsästysmajan Saukonniemestä. Paikka huokui historiaa ja se oli tyylikkäästi entisöity. Tosin vanhat talousrakennukset oli jätetty ränsistymään.

Saukonniemi

Mökillä oli oikein sähköt ja sisävessa sun muut hienoudet, joten lomalla saattoi oikeasti ottaa rennosti. Jukka oli ostanut meille lumikengät ja jäällä käveleminen sujui vaivattomasti. Lähistöllä oli myös laavu ja ulkoilureittejä, jotka tosin olivat hiihtäjien valtakuntaa.

Jukka ja Nasse treenaavat

Juttu haistelee tuulia

Jäällä sai riehua mielin määrin

Helekutti, hiihtääkö tuolla joku?

Välillä saattoi hengähtää...

...jotta pystyi taas sekoilemaan

Jukka ja Nasse treenailivat jonkin verran tottiskuvioita päivien piristykseksi ja me tapailtiin Velmun kanssa seuraamiskuvioita ja luoksetuloa. Velmun on yhä edelleen vaikea keskittyä tokoiluun, mutta ollaan me siinä vähän edistytty.

Suureksi iloksemme saimme tavata loman jälkeen myös Kamua eli Nassen ja Ayan pentua, jonka virallinen nimi on Uskihoff's Candolf. Meillä oli rakennushakutreenit Konalassa. Hakuporukka oli tietenkin aivan innoissaan uudesta pennusta.

Kamu ja Maisa

Kamu oli aivan ihmeissään, että mihis nyt tultiin. Sen oma emäntä ei päässyt mukaan, joten se tuli Seijan ja Tapsan sekä äiti-Ayan ja mummo-Bertan mukana. Teimme alkuun ihan namitusta vain ja pennulla häntä heilui. Kamu pärjäsi hienosti ja valloitti tietenkin kaikkien sydämet. Mehän tavataan ensi kuun alussa Uskihoffsin kenneltapaamisessa kaikki C-pennut, aika jännä nähdä mitä kakaroista on tullut ja muistuttaako kukaan niistä Nassea. Kamussa oli Nassen olemusta muuten, mutta pää sillä oli kyllä paljon sievempi kuin isällään. Luonteessa olin näkevinäni paljonkin samaa: iloisuutta, tekemiseen keskittymistä ja ystävällisyyttä ihmisiä kohtaan. Mutta aikahan sen näyttää sitten, miten pentu kehittyy. Ritva

Sitten tehtiin näkölähtöjä, nyt Kamu tarkkana!

Mitämitä, juustoa! Kummitäti Rosa tarkkailee.

Vähänkö söpö poika :)

Minäkin pääsin keskustelemaan pienen kanssa.

Kamu 6kk

KovasikaJuttu

Jutun varsinainen synttäripäivä meni ihan muissa merkeissä, joten juhlimme sankaria tilaisuuteen sopivalla vakavuudella vasta viikonloppuna. Kakku nautittiin 10 sekunnissa kokonaisena ja sen päälle oli mukava kölliä pehmeällä pedillä. Puheet jäi pitämättä, mutta ei kai muuta voi todeta, kuin että on siinä meillä kova likka. Juttu pitää meidät ja meidän koirat järjestyksessä ja toimii nuoremmalle polvelle esimerkkinä siitä, kuinka koiranhommat hoidetaan. 12 vuotta sitten en edes vielä tiennyt, että meille tulee hovawart. Silloin ei vielä vertailtu koirarotuja netissä, hoffisivut kylläkin olivat jo olemassa. Sieltä kohtalon sormi osoitti meille Steinroller-kennelin ja sillä mukavalla matkalla mennään vieläkin. Kiitos, Juttu sinulle, mitä kaikkea olet mukanasi tuonut meidän elämäämme!

12 vuotta

Kanakermakakun ohje:
-2dl kermaa
-kanasuikaleita
-porkkana

Vatkaa kerma vaahdoksi. Veistä kuorimaveitsellä porkkanasta suikaleita. Asettele lautaselle kerroksittain kanasuikaleita ja kermavaahtoa. Koristele porkkanasuikaleilla, valmista tuli!

Kanakermakakku

Kakun syöntiä, taisi mennä kokonaisena

12 vuotta ja 11 kuukautta

Velmu täyttää tänään 11 kuukautta ja Juttu ylihuomenna 12 vuotta, siinä sitä on ikähaitaria kerrakseen! Merkkipäivien kunniaksi olemme ulkoilleet ja harrastaneet kaikkea kivaa viime päivinä extrapaljon. Lohjanjärven jäällä on käyty ihastelemassa lumimyrskyä ja auringonpaistetta. Velmu nauttii, kun se saa painella pitkin ja poikin variksia hätyyttämässä. Juttu taas jolkottelee omaa tahtiaan minun perässäni ja välillä heittäytyy kierimään lumessa.
Hallilla me on myös käyty ahkerasti kerran viikossa rallitokoilemassa ja kerran aksaamassa. Aksaharkkoihin myös Juttu osallistuu joka kerran ja tekee sitkeästi pienen radan. On mielestäni uskomatonta, että se vielä pystyy ryömimään putkeen, vaikka takaosasta alkavat jo voimat hiipua.
Lempparihommaa on kuitenkin yleinen sählääminen omalla pihalla.

Nasse rapsuttaa Juttua

Hoffit haukkuvat ja mudi on ihan hiljaa

Nasse pyytää Velmua leikkimään

Hurjimukset

Velmu

Velmun kanssa on ollut viime aikoina vähän vääntöä. Sen mielestä piha-aidassa ei ole niin tarpeellista enää pysyä, vaan siitä voi helposti loikata tielle räyhäämään. Aikaisemmin olemme lykänneet koirat vain pihalle, jos ne halusivat. Nyt on itse oltava vahdissa luudan kanssa. Kaksi kertaa olen kantanut Velmun niskasta takaisin pihalle ja kerran se tuli luikkien ihan omin kintun, kun se jo ymmärsi hävetä. Jos se alkaa möykätä ohikulkijoille, minä esittelen sille pihaluutaa. Nyt se ei ole enää menossa aidalle vaan peruuttaa kuistille nököttämään. Mutta en vielä luota siihen. Hoffit voisin jättää vaikka työpäiväksi pihalle; ne ei aidasta ihan vähällä yli mene.

Toinen rassaavampi ongelma on tullut eteen toisten koirien ohitustilanteissa ja yhteiskoulutustilanteissa. Velmu alkaa räyhätä ja syöksähdellä muita kohti. Ei auta, vaikka Juttu kävelisi kuin viilipytty vierellä. Rallitokoryhmässä on haasteellista saada pidettyä koiran huomio koulutuksessa eikä muissa koirissa. Vuoden alusta yksi kerta meni aivan läskiksi, mutta viime kerta oli jo paljon parempi. Palkkasin koiraa enemmän ja ehkä oikea-aikaisemmin.

Rallitokoilemassa

Agilityssä suurin ilonaihe on ollut - uskokaa tai älkää - tennispallo! Aiemmin palkkasin Velmua nahkaisella pikkupallolla ja se ei halunnut vaihtaa sitä namiin. Minulla täytyi olla patukka, jonka se suostui vaihtamaan namiin. Tennispallo on ilmeisesti mukavampi liikkeessä kuin mutusteltavana, koska sen se tuo ihan helposti suoraan minulle.

No niin, täytyykin tästä lähteä ostamaan kaupasta kermaa ja tehdä Jutulle synttäreiksi kana-kermakakku :) hauskaa keskitalvea blogin lukijoille.
Ritva

Takkutukkaiset treffit Janakkalassa

Sanna oli saanut koko Takkutukkaisen V-jengin kasaan. Meille oli varattu JANKK:n hallista puolet muutamaksi tunniksi. Tarkoituksena oli käydä läpi hieman tottista, hakua ja agilityä.  Aloitimme ryhmässä paikallamakuulla ja luoksepäästävyydellä. Kaikki pennut osoittautuivat vähän liiankin luoksepäästäviksi eli käytännössä hyppäsivät tuomarin syliin. Mutta helpompi näin päin on korjata, kuin yrittää rohkaista ujoja pentuja. Sitten teimme yksitellen henkilöryhmää ja jotain pientä tottis/tokoliikettä. Meillä meni Velmun kanssa niin hyvin kuin vain voi. Saimme hyviä vinkkejä siihen, miten opettaa koiralle helposti kaukokäskyliikkeitä.

Ohjaajalla yrmeä ilme

Hakua harrastaneet näyttivät ulkosalla rullailmaisua ja maalimiehen löytämistä. Me jätettiin tämä väliin Velmun kanssa, koska oli niin kylmä. Kaikki hakuharrastajat olivat pohtineet, että opettavat ilmaisut rullalla. Jännä nähdä, kuinka asia etenee ja muuttuuko kenelläkään mieli. Taidanpahan ihan huvikseni opettaa Velmulle haukkuilmaisun, niin saadaan vertailupohjaa. En usko, että me koskaan ehditään hakua opetella kisoihin asti, joten asialla ei ole niin väliä.

Lopuksi sitten päästiin itse asiaan eli agilityyn. Oona oli tuonut pienen radanpätkän, jota saimme kokeilla. En osannut Velmun kanssa keskittyä ihan täysillä, koska minua hiukan pelotti, että se lähtee käsistä toiselle puolelle hallia. Mutta hyvin meillä meni tämäkin. Selvästi huomasin, että irtoamista ei olla harjoiteltu läheskään tarpeeksi. Heti, kun tehtävä vaikeutui, Velmu paukkasi hihaan kiinni ja alkoi räksyttää.

Oona ja Ora olivat harjoitelleet vain siivekkeiden kanssa eivätkä he olleet ottaneet hyppyjä vielä ollenkaan. Mutta he olivat tehneet todella paljon takaakiertoja ja irtoamista. Sen lisäksi Ora oli kehittynyt takaosan hallinnassa aivan ällistyttävän taitavaksi. Sen näki hyvin kaikessa sen liikkumisessa. Oona oli tehnyt todella paljon peruuttamista ja koira sivulla takaosan kääntämistä. Ihan hyviä vinkkejä meidänkin harjoittelua ajatellen.

Seuraavat tärskyt suunnitellaan maaliskuun lopulle ja silloin tapaamme todennäköisesti Turussa raunioradalla, Ainon ja Vinkan kotimaisemissa. Kiva nähdä, miltä sisarukset sitten näyttävät. Ritva

Mitä jäikään tiimalasin pohjalle vuodelta 2012

Alkuvuosi 2012 oli läheisen menettämisen vuoksi raskas mutta synkkä, kohti valoa alettiin kulkea joskus maalis-huhtikuussa. Nassen kanssa ammuskeltiin ja tehtiin tottista, laukauksiin siedättelyä jälkikisat mielessä. Jälkiä ruvettiin treenaamaan heti lumien huvettua huhtikuussa, kisat olivat Inkoossa heti toukokuun alussa. Olin varovaisen toiveikas, "kyllä täältä vielä tullaan asenteella", ihan turhaan. Kisassa jäljeltä puuttui tarkkuus ja laukauksiin tekemämme siedätys ei riittänyt. Keskeytin kisan meidän osalta, se oli vuoden viisaimpia tekojani. Pistin tauon treeneihin. Päätin, että pidetään kunnon kesäloma ja katotaan, jos tulee jotakin uutta mieleen.

Velmu oli jo tällöin asettunut taloksi värittämään elämäämme tuoden aivan uusia sointuja muassaan. Velmu, tuo valkoinen Ferrarimme, yliäänineen vallan verraton kapine, kerta kaikkiaan.

Velmun siniset ajatukset

Vuoden iloasioita oli myös Nassen tuleminen isäksi Uskihoffsin C-pentueelle, kasvattaja Haapamäen Seija halusi käyttää Nassea ja lopputulema oli emän Uskihoff's Ayan kanssa kahdeksan pentua. Sielua repi kyllä, kun ei voitu ottaa pentueesta omaa pikku perillistä sulostuttamaan edelleen elämäämme. Mutta ei mahu, ei pysty, ei kykene, ei taivu, pakko olla töissä eikä ihan vähä, niin ei se vaan käynyt. Valinta olisi ollut selvä peli, silloinen Retu, luovutuksessa Curt. Kaikista isoin, luupäisin ötökkä pentueesta sese olisi ollut se, niinpä tietystikki. Tulee olemaan kyllä hurmaavan hauskaa jos päästään katsomaan Nassen pentuja esim. pentutapaamiseen ja miten pentuvaikutelma on muuttunut vai onko.

Ja uutta tuli mieleen heinäkuussa, inspiraatio iski, ohjauduin rallytokossa pienryhmään ja yksityisopetukseen Inkooseen. Nyt ollaan taas ryhmässä treenaamassa muiden koirien ja ihmisten kanssa. Treenaaminen on ollut peräti hauskaa, todella mukavaa vaihteeksi. Ampumistakin on taas harjoitettu elokuusta saakka, säännöllisesti 2-3 krt vko, eilinen uusi vuosi paukkuineen ei aiheuttanut komplikaatioita.

Vuodenvaihteessa lenkillä

Ritva ja Velmu

Lisää hauskaa treenaamista on ollut agilityssä, ollaan Nassen kanssa pienryhmässä, jota Ritu ohjaa. Agilityssä vauhdikkuus on todella hauska asia ja itse pääsee posottamaan koulutetulla koiralla. Ritulla on nyt kädet täynnä Velmun kanssa ja hyvältä näyttää. Siis kohti kevättä ja valoa mennään avoimin mielin. Jukka.

Meillä odotettiin joulua ihan kympillä. Velmu koki ensimmäisen joulunsa ja Juttu pääsi näyttämään mallia, miten hommat hoidetaan. Juttu jonotti kaikkien pakettien aukaisua aivan intona. Me ollaan Jutun kanssa täysin joulufaneja. Velmu keksi pian, että jos se ei saa haluamaansa huomiota minulta, riittää kun menee rymistelemään joulukuuseen ja ottaa sieltä palloja hajotettavaksi, kyllähän alkaa palvelu taas pelata! Ritva

Maailman suurikorvaisin hovawart Juttu aukoo pakettia

Velmulla kesti hetken ennenkuin se hokasi ruveta repimään

Joulutontut äiti, Jukka ja anoppi kera porojen

Joulu tulee ostamalla

Joulukuume nousee matkatessamme kohti pimeyden ydintä eli talvipäivän seisausta ja jouluaattoa. Nyt voi jo sanoa, että joulumme perusta on paikoillaan eli savustettu lampaanviulu on jääkaapissa turvassa.
Oltiin viime viikonloppuna messukeskuksessa koirien meganäyttelyssä, ilman koiria, vähäx helppoo. Treffattiin tuttuja ja katseltiin lähinnä hoffi- ja mudikehää sekä rallitokoesittelyä.
Sain idean ja inspiraation, Nasselle pitää löytää joku ihan hervoton kaulapanta, jos vaan löytyy. Niittejä, nahkaa ja vaikka valot ja pilli päälle, ihan sellaista ei löytynyt onneksi kuitenkaan.Ostin Nahkapajan kioskista kohtuullisen leveän pannan, jossa niitä niittejä nyt kuitenkin onneksi myös oli, saatiin Nasselle ihan säädyllinen kravatti ja isännälle joulumieltä.
Tilasin Nasselle jokin aika sitten varavaljaat, jotka putkahtivat postiin viime viikolla. Hankin ihan samanlaiset kuin mitä nyt on pidetty eli ManMatin vetovaljaat, joulun kunniaksi tai ihan muuten vaan punaiset.
Niittipanta itse asiassa edustaa meille pientä henkivakuutusta, Nassen kimppuun on pompsahdellut treeneissä ja muuallakin rekkuja. Mitään ei ole kenellekkään käynyt, mutta onpahan pieni lisäkilpi jos joku isopahasusi jostain päälle pötkähtää.

Nyt olisi paras hönkä päällä jouluostosten tekemiseen, töissä näyttää kuitenkin ensi viikko tyyten kuluvan. Voishan sitä kuitenkin vaikka lauantaina puoliltapäivin suunnistaa Stockmannille, olisi niinkuin tornadon tai jonkun muun mullistuksen ytimessä. Vois niinku nauttia joulun hengestä ja tuosta suuresta alkukantaisesta voimasta, joka tekee ihmiset pöhköiksi ihan täysillä. Ja hölkätä itsekkin jonkun viimehetken idean perässä silmät muljuen. Jukka.

Paitsi, että joulu tulee ostamalla, tulee se myös hangessa juostessa! Kuvaterveisin Ritva

Urpo ja Turpo - aina yhdessä

Velmu

Velmun ja Nassen vetokilpailu

Raksahakua

Pitkästä aikaa päästiin Konalan hallille hakuilemaan. Minulla oli hieman ennakkopaineita, koska olisihan tämä ensiesiintyminen Velmulle tässä porukassa. Se kun on niin erilainen nuori verrattuna jämäköihin hoffipentuihin. Velmu esitti parkkipaikalla mudiräksytyksen alkeita ja kieppui parin hoffin raiveleissa kiljumisen lomassa. Hakuporukka loi sääliviä katseita minun suuntaani, mutta en ollut niistä moksiskaan ;)

Meitähän on tässä porukassa vaihtelevasti noin kahdeksan omistajaa ja toistakymmentä koiraa. Hoffit ovat kaikki jotenkin Steinroller-sukuisia. Meillä on myös yksi berni, yksi beaucheron ja nyt sitten lisänä mudi. Treenit ovat harvakseltaan ja ehkä juuri siksi tunnelma on rento ja koirat oppivat kuin itsestään.

Ja mitäs olis treenit ilman pitopöytää?

Koko tämän hakumahdollisuuden on meille järkännyt Rosa. Rosan koira on Jedi, joka on hänen jo edesmenneen hoffinsa Indyn poika. Indy ja Nassen emä Lara olivat sisaruksia.

Rosa ja Jedi, joka kalibroi nenäänsä uusiin hajuihin.

Halli toimii välivarastona remontin ajan, joten se on täynnä kaikenlaista rojua, huonekaluja, laatikoita sun muuta. Lattiat ovat liukkaita ja hallista löytyy myös ritiläportaita haasteellisia alustoja kaipaavalle. Meidän koirista Juttu sai kunnian aloittaa.

Silmälasien kuivatusta agilityhuiviin.

Juttu tietää tarkkaan, mitä nämä harkat tarkoittavat ja sitä on vaikea saada pidettyä aisoissa odotusaikana. On aivan uskomatonta, millaisella innolla lähes 12-vuotias mummeli suihkii hallissa häntä pystyssä ja haukkua louskuttaa maalimiehellä. Juttu todella nauttii tästä puuhasta, vaikka maalimiesten löytäminen ei ole helppoa.

Sitten oli Velmun vuoro. Olin valmistanut ihmiset olemaan varovaisia alkuun ja suunnitelmana oli ottaa makkararingin tapaista tutustumista. Velmu näytti heti, että ei tässä mitään rinkejä tarvita! Sen mielestä ihmiset oli mukavia ja jos kerran saa juosta edestakaisin tuhatta ja sataa, niin mikäs siinä.

Lähetys

Me teimme muutamia näkölähtöjä ja kaikki halusivat tutustua pieneen keltapörriäiseen. Velmu ei arastellut ketään; olin jotenkin hämmästynyt. Olin melko varma, että Velmun sosiaalisuus olisi enemmän Nasselta opittua eikä se olisi näin avoin ilman isonveljen tukea.

Pekkakin löytyi

Tässä tuli taas todistettua, että Velmu sopii lajiin kuin lajiin. On ihan minusta itsestäni kiinni, mitä haluan alkaa harrastaa sen kanssa.

Kaisa leikitti

Olen viime aikoina ajatellut, että Nasse tuli meille suunnilleen sen ikäisenä kuin Velmu on nyt. Ja kun miettii, miten paljon me ollaan jo Velmun kanssa puuhailtu kaikkea mahdollista, tajuaa mitä Nassen kanssa menetettiin. Tosin Nasse on ollut sopeutumisen ihme eikä sitä oltu missään nimessä pidetty huonosti aiemmin. Mutta silti olisimme halunneet kokea tämän kaiken myös sen kanssa.

Nasse on hakuhommissa aivan elementissään. Sille järkättiin vaikeita piiloja.

Valmiina toimintaan

Oikeastaan vain yksi piilo oli sille todellinen haaste. Maalimies oli alakerrassa tasanteella, mutta Nasse sai hajun ylhäältä eikä tajunnut mennä alas ilmaisemaan. Ei se osannut sitten ilmaista siellä ylhäälläkään; Nasse on täydellisyydentavoittelija ;)

Terhi ja Nasse ja helppo ilmaisuharjoitus

Kyllä tämä koiraurheilu on mukavaa puuhaa, ei voi muuta sanoa. Taas tuli tavattua tuttuja, syötyä kakkuja ja siinä sivussa treenattua koirien kanssa. Pitäisköhän seuraavaksi itse aktivoitua ja järkätä jotain agilitymeininkiä? Ritva