Ohjaajalla yrmeä ilme |
Hakua harrastaneet näyttivät ulkosalla rullailmaisua ja maalimiehen löytämistä. Me jätettiin tämä väliin Velmun kanssa, koska oli niin kylmä. Kaikki hakuharrastajat olivat pohtineet, että opettavat ilmaisut rullalla. Jännä nähdä, kuinka asia etenee ja muuttuuko kenelläkään mieli. Taidanpahan ihan huvikseni opettaa Velmulle haukkuilmaisun, niin saadaan vertailupohjaa. En usko, että me koskaan ehditään hakua opetella kisoihin asti, joten asialla ei ole niin väliä.
Lopuksi sitten päästiin itse asiaan eli agilityyn. Oona oli tuonut pienen radanpätkän, jota saimme kokeilla. En osannut Velmun kanssa keskittyä ihan täysillä, koska minua hiukan pelotti, että se lähtee käsistä toiselle puolelle hallia. Mutta hyvin meillä meni tämäkin. Selvästi huomasin, että irtoamista ei olla harjoiteltu läheskään tarpeeksi. Heti, kun tehtävä vaikeutui, Velmu paukkasi hihaan kiinni ja alkoi räksyttää.
Oona ja Ora olivat harjoitelleet vain siivekkeiden kanssa eivätkä he olleet ottaneet hyppyjä vielä ollenkaan. Mutta he olivat tehneet todella paljon takaakiertoja ja irtoamista. Sen lisäksi Ora oli kehittynyt takaosan hallinnassa aivan ällistyttävän taitavaksi. Sen näki hyvin kaikessa sen liikkumisessa. Oona oli tehnyt todella paljon peruuttamista ja koira sivulla takaosan kääntämistä. Ihan hyviä vinkkejä meidänkin harjoittelua ajatellen.
Seuraavat tärskyt suunnitellaan maaliskuun lopulle ja silloin tapaamme todennäköisesti Turussa raunioradalla, Ainon ja Vinkan kotimaisemissa. Kiva nähdä, miltä sisarukset sitten näyttävät. Ritva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti