12 vuotta ja 11 kuukautta

Velmu täyttää tänään 11 kuukautta ja Juttu ylihuomenna 12 vuotta, siinä sitä on ikähaitaria kerrakseen! Merkkipäivien kunniaksi olemme ulkoilleet ja harrastaneet kaikkea kivaa viime päivinä extrapaljon. Lohjanjärven jäällä on käyty ihastelemassa lumimyrskyä ja auringonpaistetta. Velmu nauttii, kun se saa painella pitkin ja poikin variksia hätyyttämässä. Juttu taas jolkottelee omaa tahtiaan minun perässäni ja välillä heittäytyy kierimään lumessa.
Hallilla me on myös käyty ahkerasti kerran viikossa rallitokoilemassa ja kerran aksaamassa. Aksaharkkoihin myös Juttu osallistuu joka kerran ja tekee sitkeästi pienen radan. On mielestäni uskomatonta, että se vielä pystyy ryömimään putkeen, vaikka takaosasta alkavat jo voimat hiipua.
Lempparihommaa on kuitenkin yleinen sählääminen omalla pihalla.

Nasse rapsuttaa Juttua

Hoffit haukkuvat ja mudi on ihan hiljaa

Nasse pyytää Velmua leikkimään

Hurjimukset

Velmu

Velmun kanssa on ollut viime aikoina vähän vääntöä. Sen mielestä piha-aidassa ei ole niin tarpeellista enää pysyä, vaan siitä voi helposti loikata tielle räyhäämään. Aikaisemmin olemme lykänneet koirat vain pihalle, jos ne halusivat. Nyt on itse oltava vahdissa luudan kanssa. Kaksi kertaa olen kantanut Velmun niskasta takaisin pihalle ja kerran se tuli luikkien ihan omin kintun, kun se jo ymmärsi hävetä. Jos se alkaa möykätä ohikulkijoille, minä esittelen sille pihaluutaa. Nyt se ei ole enää menossa aidalle vaan peruuttaa kuistille nököttämään. Mutta en vielä luota siihen. Hoffit voisin jättää vaikka työpäiväksi pihalle; ne ei aidasta ihan vähällä yli mene.

Toinen rassaavampi ongelma on tullut eteen toisten koirien ohitustilanteissa ja yhteiskoulutustilanteissa. Velmu alkaa räyhätä ja syöksähdellä muita kohti. Ei auta, vaikka Juttu kävelisi kuin viilipytty vierellä. Rallitokoryhmässä on haasteellista saada pidettyä koiran huomio koulutuksessa eikä muissa koirissa. Vuoden alusta yksi kerta meni aivan läskiksi, mutta viime kerta oli jo paljon parempi. Palkkasin koiraa enemmän ja ehkä oikea-aikaisemmin.

Rallitokoilemassa

Agilityssä suurin ilonaihe on ollut - uskokaa tai älkää - tennispallo! Aiemmin palkkasin Velmua nahkaisella pikkupallolla ja se ei halunnut vaihtaa sitä namiin. Minulla täytyi olla patukka, jonka se suostui vaihtamaan namiin. Tennispallo on ilmeisesti mukavampi liikkeessä kuin mutusteltavana, koska sen se tuo ihan helposti suoraan minulle.

No niin, täytyykin tästä lähteä ostamaan kaupasta kermaa ja tehdä Jutulle synttäreiksi kana-kermakakku :) hauskaa keskitalvea blogin lukijoille.
Ritva