Alkuvuosi 2012 oli läheisen menettämisen vuoksi raskas mutta synkkä, kohti valoa alettiin kulkea joskus maalis-huhtikuussa. Nassen kanssa ammuskeltiin ja tehtiin tottista, laukauksiin siedättelyä jälkikisat mielessä. Jälkiä ruvettiin treenaamaan heti lumien huvettua huhtikuussa, kisat olivat Inkoossa heti toukokuun alussa. Olin varovaisen toiveikas, "kyllä täältä vielä tullaan asenteella", ihan turhaan. Kisassa jäljeltä puuttui tarkkuus ja laukauksiin tekemämme siedätys ei riittänyt. Keskeytin kisan meidän osalta, se oli vuoden viisaimpia tekojani. Pistin tauon treeneihin. Päätin, että pidetään kunnon kesäloma ja katotaan, jos tulee jotakin uutta mieleen.
Velmu oli jo tällöin asettunut taloksi värittämään elämäämme tuoden aivan uusia sointuja muassaan. Velmu, tuo valkoinen Ferrarimme, yliäänineen vallan verraton kapine, kerta kaikkiaan.
 |
| Velmun siniset ajatukset |
Vuoden iloasioita oli myös Nassen tuleminen isäksi Uskihoffsin C-pentueelle, kasvattaja Haapamäen Seija halusi käyttää Nassea ja lopputulema oli emän Uskihoff's Ayan kanssa kahdeksan pentua. Sielua repi kyllä, kun ei voitu ottaa pentueesta omaa pikku perillistä sulostuttamaan edelleen elämäämme. Mutta ei mahu, ei pysty, ei kykene, ei taivu, pakko olla töissä eikä ihan vähä, niin ei se vaan käynyt. Valinta olisi ollut selvä peli, silloinen Retu, luovutuksessa Curt. Kaikista isoin, luupäisin ötökkä pentueesta sese olisi ollut se, niinpä tietystikki. Tulee olemaan kyllä hurmaavan hauskaa jos päästään katsomaan Nassen pentuja esim. pentutapaamiseen ja miten pentuvaikutelma on muuttunut vai onko.
Ja uutta tuli mieleen heinäkuussa, inspiraatio iski, ohjauduin rallytokossa pienryhmään ja yksityisopetukseen Inkooseen. Nyt ollaan taas ryhmässä treenaamassa muiden koirien ja ihmisten kanssa. Treenaaminen on ollut peräti hauskaa, todella mukavaa vaihteeksi. Ampumistakin on taas harjoitettu elokuusta saakka, säännöllisesti 2-3 krt vko, eilinen uusi vuosi paukkuineen ei aiheuttanut komplikaatioita.
 |
| Vuodenvaihteessa lenkillä |
 |
| Ritva ja Velmu |
Lisää hauskaa treenaamista on ollut agilityssä, ollaan Nassen kanssa pienryhmässä, jota Ritu ohjaa. Agilityssä vauhdikkuus on todella hauska asia ja itse pääsee posottamaan koulutetulla koiralla. Ritulla on nyt kädet täynnä Velmun kanssa ja hyvältä näyttää. Siis kohti kevättä ja valoa mennään avoimin mielin. Jukka.
Meillä odotettiin joulua ihan kympillä. Velmu koki ensimmäisen joulunsa ja Juttu pääsi näyttämään mallia, miten hommat hoidetaan. Juttu jonotti kaikkien pakettien aukaisua aivan intona. Me ollaan Jutun kanssa täysin joulufaneja. Velmu keksi pian, että jos se ei saa haluamaansa huomiota minulta, riittää kun menee rymistelemään joulukuuseen ja ottaa sieltä palloja hajotettavaksi, kyllähän alkaa palvelu taas pelata! Ritva
 |
| Maailman suurikorvaisin hovawart Juttu aukoo pakettia |
 |
| Velmulla kesti hetken ennenkuin se hokasi ruveta repimään |
 |
| Joulutontut äiti, Jukka ja anoppi kera porojen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti