Raksahakua

Pitkästä aikaa päästiin Konalan hallille hakuilemaan. Minulla oli hieman ennakkopaineita, koska olisihan tämä ensiesiintyminen Velmulle tässä porukassa. Se kun on niin erilainen nuori verrattuna jämäköihin hoffipentuihin. Velmu esitti parkkipaikalla mudiräksytyksen alkeita ja kieppui parin hoffin raiveleissa kiljumisen lomassa. Hakuporukka loi sääliviä katseita minun suuntaani, mutta en ollut niistä moksiskaan ;)

Meitähän on tässä porukassa vaihtelevasti noin kahdeksan omistajaa ja toistakymmentä koiraa. Hoffit ovat kaikki jotenkin Steinroller-sukuisia. Meillä on myös yksi berni, yksi beaucheron ja nyt sitten lisänä mudi. Treenit ovat harvakseltaan ja ehkä juuri siksi tunnelma on rento ja koirat oppivat kuin itsestään.

Ja mitäs olis treenit ilman pitopöytää?

Koko tämän hakumahdollisuuden on meille järkännyt Rosa. Rosan koira on Jedi, joka on hänen jo edesmenneen hoffinsa Indyn poika. Indy ja Nassen emä Lara olivat sisaruksia.

Rosa ja Jedi, joka kalibroi nenäänsä uusiin hajuihin.

Halli toimii välivarastona remontin ajan, joten se on täynnä kaikenlaista rojua, huonekaluja, laatikoita sun muuta. Lattiat ovat liukkaita ja hallista löytyy myös ritiläportaita haasteellisia alustoja kaipaavalle. Meidän koirista Juttu sai kunnian aloittaa.

Silmälasien kuivatusta agilityhuiviin.

Juttu tietää tarkkaan, mitä nämä harkat tarkoittavat ja sitä on vaikea saada pidettyä aisoissa odotusaikana. On aivan uskomatonta, millaisella innolla lähes 12-vuotias mummeli suihkii hallissa häntä pystyssä ja haukkua louskuttaa maalimiehellä. Juttu todella nauttii tästä puuhasta, vaikka maalimiesten löytäminen ei ole helppoa.

Sitten oli Velmun vuoro. Olin valmistanut ihmiset olemaan varovaisia alkuun ja suunnitelmana oli ottaa makkararingin tapaista tutustumista. Velmu näytti heti, että ei tässä mitään rinkejä tarvita! Sen mielestä ihmiset oli mukavia ja jos kerran saa juosta edestakaisin tuhatta ja sataa, niin mikäs siinä.

Lähetys

Me teimme muutamia näkölähtöjä ja kaikki halusivat tutustua pieneen keltapörriäiseen. Velmu ei arastellut ketään; olin jotenkin hämmästynyt. Olin melko varma, että Velmun sosiaalisuus olisi enemmän Nasselta opittua eikä se olisi näin avoin ilman isonveljen tukea.

Pekkakin löytyi

Tässä tuli taas todistettua, että Velmu sopii lajiin kuin lajiin. On ihan minusta itsestäni kiinni, mitä haluan alkaa harrastaa sen kanssa.

Kaisa leikitti

Olen viime aikoina ajatellut, että Nasse tuli meille suunnilleen sen ikäisenä kuin Velmu on nyt. Ja kun miettii, miten paljon me ollaan jo Velmun kanssa puuhailtu kaikkea mahdollista, tajuaa mitä Nassen kanssa menetettiin. Tosin Nasse on ollut sopeutumisen ihme eikä sitä oltu missään nimessä pidetty huonosti aiemmin. Mutta silti olisimme halunneet kokea tämän kaiken myös sen kanssa.

Nasse on hakuhommissa aivan elementissään. Sille järkättiin vaikeita piiloja.

Valmiina toimintaan

Oikeastaan vain yksi piilo oli sille todellinen haaste. Maalimies oli alakerrassa tasanteella, mutta Nasse sai hajun ylhäältä eikä tajunnut mennä alas ilmaisemaan. Ei se osannut sitten ilmaista siellä ylhäälläkään; Nasse on täydellisyydentavoittelija ;)

Terhi ja Nasse ja helppo ilmaisuharjoitus

Kyllä tämä koiraurheilu on mukavaa puuhaa, ei voi muuta sanoa. Taas tuli tavattua tuttuja, syötyä kakkuja ja siinä sivussa treenattua koirien kanssa. Pitäisköhän seuraavaksi itse aktivoitua ja järkätä jotain agilitymeininkiä? Ritva