Unkarinpaimenkoirien erkkari

Nyt on sitten Velmu käynyt ekassa näyttelyssään. En ole pentua esittänytkään sitten Jutun pentuajan eli onhan siitä jo yli kymmenen vuotta vierähtänyt. Pentukehässä juokseminen on hauskaa puuhaa, koska koira riekkuu miten sattuu eikä mikään ole niin justiinsa. Näyttelyhallissa oli aivan järkyttävä meteli, kun unkarinpaimenkoirat räksyttivät sielujen kyllyydestä. Velmu pärjäsi mielestäni hienosti, vaikka se ensin ujosteli uutta tilannetta ja ympäristöä. Meillä oli kannattajajoukkoina Takkutukan V-pentueen omistajakaarti. Pennuista osallistui kolme.

Hampaiden tarkistus

Velmu esiintyi pennuista ensimmäisenä. Tuomari oli erittäin miellyttävä saksalainen herra Eberhardt, jolla riitti ymmärrystä pennun sohlaamiselle.

Seisomista keltaisen merkin kohdalla

Velmu ja Mainio

Velmu tuli urospennuissa toiseksi heti Sanna Mainion jälkeen, joka oli hienosti ROP-pentu. Kummatkin saivat kp:n. Tässä Velmun arvostelu:
Friendly puppy which must not become any heavier. Nice masculine head. Correct mouth, very good expression eye color. Well developed neck & body. Proper amount of bone. Matching angulation. Can move very well. Very nice coat structure.

Tuomari perusteli vielä erikseen Mainion valintaa paremmaksi kertomalla juuri tuosta arvostelussa mainitsemastaan Velmun kropan jykevyydestä. Hänen mielestään sen pitäisi olla kuivakampi ja jotenkin ohkaisempi. Mainio on kyllä juuri tätä.

Koko porukka tuli näyttelyn jälkeen vielä meidän pihalle leikittämään pentuja. Hitsin hienosti koko jengi paineli menemään ja suuremmilta eripuraisuuksilta vältyttiin. Hoffeja ei uskaltanut laskea tätä porukkaa tsekkaamaan, Juttu olisi kyllä mielellään laittanut mudit ojennukseen :) Ritva