En ole koskaan jännittänyt agikisoja näin paljon, en ollut saada edes unta yöllä. Aivan järjenvastaista, koska tuttua porukkaahan siellä oli ja kannustus reilua. Pakkasimme autoon kaikki koirat ja eväät ja peitot ym. ja eikun patonki kohti Tamperetta.
Kisapaikka oli aika kummallinen. Siellä ei ollut mitään kunnollista parkkialuetta ja varjopaikoistakin oli pulaa. Tulimme juuri parahiksi seuraamaan maxien hyppyluokan suorituksia ja radalle menivät Tuomas ja Taiga. He tekivät jäätävän hienon radan ja voittivat lähdön. Mielessäni kävi, että noitako vastaan tässä pitäisi pärjätä.
No mutta ei auttanut jännittää enempää. Tässä sitten maxi 2 agilityrata, joka oli samalla karsintarata mestiksissä. Tuomarina oli Pertti Siimes, laittakaa nimi muistiin, oli aika reilun tuntuinen tuomari.
 |
| Karsintarata |
 |
| Este 2 |
Hyvillä fiiliksillä lähdettiin, Nasse oli viritelty ufonvihreän patukan avulla kontin takana katseilta suojassa ;)
 |
| Este 3 |
Mutta sitten jätkä vetäisi nelosesta ohitse! Kele... yleisön joukossa oli jotain mielenkiintoista.
 |
| Mitä sie sinne menit? |
 |
| No näin sen piti mennä sen esteen 4 |
Loppuradassa ei ollut mitään ihmeitä. En pysäyttänyt Nassea kontakteille, koska se vähän himmaili niissä muutenkin. Kepeiltä koira tuli vikasta välistä ulos, hötkyilin kai hieman valssin kanssa keppien jälkeen. Joten tulos 10 ratavirhettä ja vähän yliaikaakin. Mutta finaaliradalle päästiin!
Sitten olikin kevyt kolmen tunnin tauko, jonka me käytimme syömällä ja hengailemalla. Juttu ja Velmu saivat oleilla kisa-alueella ja Nasse latautua autossa. Tuli sitten muuten Velmulle vähän koirasiedätystä samalla, olikohan tuolla kolmisensataa koiraa. Tunnelma alkoi iltaa kohden tiivistyä, finaaliradalle lähtisi yhteensä 10 koirakkoa. Kisoihin oli tullut 13 hoffia, mutta kolme saivat hyllyn karsinnoissaan.
Tässä finaalirata, joka oli kolmosten hyppyrata, tuomarina Sari Mikkilä, ihan ok tyyppi hänkin. Erikoista tässä radassa oli se, että esteitä oli vain 16.
 |
| Maxi 3, hyppyrata ja finaalirata |
Kun otin Nassen autosta, se kävi kuumana kuin hellankoukku. "Mun kenttä, mun rata, mun omistajat, mun auto, mun pötkö, mun makkarat!" Voi hyvänen aika, että oli viritys huipussaan.
 |
| Putkelta este 4 muurille |
 |
| Siinä valmistuu pakkovalssi este 12, meno kepeille |
 |
| The Lentävä Norsu saapuu loppusuoralle! |
Ja niin oltiin maalissa, 3,94 sekuntia yliaikaa ja ratavirheitä pyöreä nolla, neljäs sija mestiksissä. Meillä oli sekoilun hetki putkeen menon kanssa, mutta emme saaneet siitä kuitenkaan vitosta, onneksi. Ilman tuota episodia olisimme voineet jopa saavuttaa kolmannen sijan; ykkönen ja kakkonen olivat reilusti nopeampia.
 |
| Hoffimestarit 2012, Hulda ja Anna |
Miltä nyt sitten tuntuu? Oli järkyttävän makeeta saada hieno tulos ja pärjätä kovassa seurassa. Oli niin ihanaa kisata Nassen kanssa. Oli mukavaa tavata tuttuja ja matkustaa Jukan ja koirien kanssa. Oli haikeata ymmärtää, että tästä lähtien treenaamme vain omaksi iloksemme emme tuloksen takia.
Miten monta kertaa olemmekaan suhanneet Nassen kanssa omalla kentällä ja kun kaikki on mennyt nappiin en ole voinut tehdä muuta kuin ottaa kaulasta tuota kultaista mörökölliä ja kuiskata sille, että " sä oot paras." Ritva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti