Lohjan koiralasareetti

Ainahan se menee niin, että asiat tapahtuu yhtäaikaa. Varasin ajat sitten Jutulle leikkausajan hännässä olevan patin poistamiseksi. Patti on ollut sillä ainakin vuoden, mutta se ei ole aiemmin vaivannut, nyt se alkoi vuotaa ja olihan se ikävän näköinen.

Olen siirtynyt käyttämään Virkkalan Tuhatjalkaa, koska se on edullisempi kuin Espoon eläinsairaala.  Ja homma on toiminut ihan ok ainakin toistaiseksi. Velmu saa ruveta käymään siellä, jos jotain akuuttia ilmenee, toistaiseksi ei ole ollut ihmeempiä. Saattaa kuitenkin olla, että herkkäihoisena koirana se voi tarvita apuja joskus, mutta ei maalailla piruja seinälle. Onhan sillä ainakin pirun kallis vakuutus, joka suojaa sitä ;)

Jutun leikkaus ja nukutus meni ihan hyvin ja potilas saatiin omin kintuin kävelevänä kotiin. Tosin uni maistui toipilaalle koko päivän. Sen pitäisi käyttää kauluria koko tikkien ajan, joten päätin väsätä sille hienon häntäsuojuksen kauden muotivärissä:

Sivulta

Takaa

Uskoisin tuon olevan mukavampi, koska häntää suojatakseni kaulurin olisi pitänyt olla koko XXL.

Viime lauantaina huomasimme, että Nassella on korvassa jotain punoitusta. Omatoimisena lääkitsijänä kaivoin kaapista kaulurin ja korvalääkkeen lopun, joka oli joltain koiralta jäänyt. Lääke ei tehonnut ja meillä oli vaikeuksia saada lääkäriaikaa Lohjalta alkuviikosta. Ajattelin vielä, että korvassa on jokin erikoisjuttu, kun se ei kotikonsteilla lähtenyt yhtään parantumaan. Ihan tavallinen hiivatulehdus se kuitenkin vain oli ja antamani lääke oli ihan oikea; en vain käyttänyt sitä tarpeeksi kauaa. Joten Nassella on sitten viikon ajan kauluri päässä.

Velmun kanssa ollaan käyty muutaman kerran viikossa aksakentällä treenailemassa itseksemme. Mudipoika oppii kuvioita todella nopeasti ja ainakaan motivaation puutteesta sitä ei voi syyttää. Kun autosta antaa sille vapaa-käskyn, tyyppi rynnistää kentälle suorittamaan esteitä!

Tänään se sai alkeisryhmän kanssa tehdä välistävetoharjoitusta. Itse liike meni hyvin, mutta harjoitukseen liittyneessä putkeenlähetyksessä sillä ei ole oikein varmuutta. Jatkoimme oman vetovuoron jälkeen oikeassa treeniryhmässämme ja siellä oli radan alussa pakkovalssikohta ja putkeenlähetyksiä. Saimme suoritettua viisi ensimmäistä estettä ja olin omasta kultakikkurastani niiiin ylpeä. Siitä tulee minulle hieno aksakoira, kunhan vähän opimme peruskuvioita. Haasteena tällä hetkellä on varmaankin se, että minulla pitää olla malttia opettaa sille asiat täsmälleen yhtä hyvin, kuin olen Nassellekin opettanut. Luonnostaan lahjakkaan koiran kanssa sortuu helposti oikomaan.

Ensi perjantaina me aloitetaan Velmun kanssa rallitokon alkeet uudistetussa Siuntion koirakerhon hallissa eli Lägin vanhassa hallissa. Yritän saada itseni motivoitua tuohon hienovaraisempaan lajiin, kun aksaaminen on semmoista kiihdyttelyä. Ritva