Kolmen viikon koiraleiri

Kesällä tahtoo tuo aika mennä tosielämässä eikä huvita istua koneella, joten on vähän turhan pitkä väli blogikirjoitusten välissä. Me olemme puuhailleet vaikka mitä loman aikana.

Loman ekalla viikolla teimme muutaman päivän kotihommia, korjailimme aitaa ja pesimme mattoja. Ja joka ilta suuntasimme hakumetsään, agilitykentälle, tottiskentälle tai peltojäljelle. Yhtenä iltana kävimme Kaisan perheen omenatilalla heinäpaalitalkoissa. Talkoot ovat kätevä tapa palveluskoiraseuralle maksaa maiden käyttövuokraa.

Peltojälki on meidän uusi harrastuksemme. Parastahan tässä on se, että myös Juttu pääsee osallistumaan. Treeniryhmän kanssa on leikillään pohdittu, pitäisikö Jutusta tehdä Suomen vanhin peltojälkikoira, kun kaikki aina kertovat pentukoirien suorituksista.

Juttu peltojäljellä

Velmun kanssa jäljestäminen metsässä on osoittautunut melko haasteelliseksi, koska Velmulla on liian kova vauhti kyseiseen hommaan. Päätimme kokeilla, olisiko peltojäljellä mitään vaikutusta koheltamiseen. Jostain syystä Velmu jäljestää pellolla paremmin Jukan kanssa kuin minun. Ehkä tekeminen minun kanssani on yleensä aika aktiivista. Nyt siis harjoittelemme rauhoittumista... ihan yhdessä.

Valjaat tiukilla mennään

Nasse ja Jukka ovat edenneet tässäkin lajissa hienosti. Nasse vaan on niin hyvä.

Nasse on ihan onnessaan

Koko vuoden odotettu Ilomantsin reissukin pääsi sitten alkamaan. Meitä arvelutti eniten, miten Juttu jaksaa matkan ahtaalla takapenkillä kamojen kanssa. Kyllähän matkustaminen otti mummelin voimille, mutta siitä selvittiin. Perillä meitä odotti tuttu, siisti mökki, ihana pihapiiri, häikäisevän kaunis järvi ja leppeä kesäilma. Mikäpäs siinä oli saunaa lämmittää, makkaraa paistaa ja radiota kuunnella (koe-eläinpuistoa tietenkin)

Juttu ilta-auringossa rannan tuntumassa

Nassekin kävi tarkistamassa heti ympäristön

Velmu katseli toiveikkaana nuotiota

Oma kuva järven pinnasta

Retkeilimme lähiseudun poluilla ja saimme jälleen ihastella lintuja, soita, järviä ja jokia. Eikä me tietenkään voitu pysyä pois Patvinsuolta. Suomujärven kiertäminen kuuluu lomaan. Juttu jätettiin mökkiin odottelemaan eikä se ollutkaan änkeämässä mukaan.

Rakas Nasse ja pieni Velmu

Sit jätkät uimaan

Tää on mun, eiku mun!

Vapaa!

Välillä voi tehdä kuoppia hiekkaan

Tai kuivatella auringossa

Emmehän me tietenkään voineet olla treenaamatta mitään koko viikkoa. Teimme iltaisin vähän tottiskuvioita ja jonkin verran esineruutuharjoituksia. Kaikki kolme saivat osallistua. Nasselta homma sujui rutiinilla, Juttu oli nykyiseen tapaansa aivan liekeissä ja Velmu vasta totutteli esine-etsintään ja teki helppoja tehtäviä.

Security-kolmikko

Velmu oli saanut loman kunniaksi ihan uudet Security-valjaat tarjouskorista. Tosin meidän perheen turvallisuudesta vastaa Nasse ja nämä kaksi muuta hoitavat lähinnä tiedotusta ja yleistä valvontaa.

Loman viimeisenä viikonloppuna lähdin Velmun kanssa mudiyhdistyksen järjestämälle leirille Mustialaan, Forssan liepeille. Me olimme agilityryhmässä, jossa kouluttajana oli Marjo Hytönen. Saimme Velmun kanssa positiivista palautetta, Velmu erityisesti hyppytekniikasta ja etenemisrohkeudesta. Harjoiteltavaa jäi tässä vaiheessa kontaktiesteisiin. Meillä onkin nyt urakka edessä, kun laitamme kontaktiharjoittelun kuntoon ja aloitamme toden teolla keppien harjoittelun myös. Mutta mikäs kiire tässä on, tähtäimessä olisi aloittaa kisaura korkeintaan ensi keväänä. Haluan tehdä perusharjoittelun kunnolla, sen päälle on sitten hyvä rakentaa vaikeampia kuvioita.

Vemppa odottelee varjossa vuoroaan

Oli tietenkin jännää mennä leirille aivan vieraiden mudi-ihmisten kanssa. Jännittäminen osottautui aivan turhaksi, koska porukka oli innostunutta ja huumorintajuista. No, mitäs muuta aksaihmiset olisivatkaan!
Ritva